Kylmään veteen astuminen on avannut minulle aivan uuden puolen uinnista. Ensimmäisistä varovaisista kastautumisista aina valmistautumiseen Oulun talviuinnin MM‑kisoihin tämä matka on muistuttanut siitä, miltä tuntuu olla taas aloittelija. Kylmä, utelias ja jokaisella hengityksellä jotain uutta oppiva.
Ensimmäinen kertani avannossa yllätti lempeydellään. En ollut koskaan ajatellut olevani talviuimari, mutta nyt huomaan olevani matkalla kohti jotain uutta, ehkä jopa kohti talviuintiviestiä.
When I look back, I can see how water stayed with me through every stage of life. In time, I understood it was not a coincidence. Water was the place I kept returning to, again and again, and from that grew the desire to create Vedessä, a space where others could find their own sense of safety.
Even when life pulled me far from the water, teaching kept me afloat. In this part, I share how studies, work, grief, and exhaustion shaped my path — and how adult learners helped me find my way back to myself.
Water has followed me since childhood. It is a place of safety, learning, and quiet strength. In the first part of my story, I return to where it all began and to the moments that shaped my relationship with water.