En olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että löytäisin itseni harjoittelemasta talviuintia ja hyppäämässä avanto-pulahduksesta maailmanmestaruusviestiin. Silti viime perjantaina seisoin siskoni kanssa Oulun Raatissa, punainen ranneke kädessä ja jännitys vatsassa, valmiina kokemaan jotain täysin uutta.
Lähes maailmanennätys
Meille kävi siskon kanssa hauska tuuri. Päädyimme ryhmään, joka lähti lähes viimeisen joukossa. Pääsin siis kokemaan yö avantouintia. Ouluun ei lopulta saatu aivan niin paljon osallistujia kuin oli toiveissa, joten Tallinnan viestimaailmanennätys jäi edelleen voimaan. Lähelle kuitenkin päästiin. Oulu keräsi yhteensä 762 uimaria ja matkaa kertyi 19 050 metriä. Ennätystä jäi uupumaan vain 45 matkaa. Jos haluat kurkata fiiliksistä, löydät tallenteen Youtubesta.
Odotusta, tunnelmaa ja musiikkia
Saavuimme Raatin alueelle puoli yhdentoista jälkeen ja haimme punaiset rannekkeet. Vaatteiden vaihto, jonottaminen ja odottelu veivät aikaa. Lopulta seisoimme jonossa varmaan tunnin ennen kuin pääsimme kilpailijoiden keräilyyn.
Odotussalissa tunnelma oli lämmin ja hyväntuulinen. Ihmiset juttelivat, nauroivat ja fiilistelivät. Taustalla soi rokki ja metalli, ja välillä myös suomalaisia iskelmävalssikappaleita, jotka eivät ehkä kuulu omaan musiikkivalikoimaani, mutta sopivat tilanteeseen yllättävän hyvin.
Puolenyön jälkeen radalle
Keräilyssä odotus oli lyhyempi. Sinne pääsi noin kymmenen uimaria kerrallaan ja kun yksi ryhmä lähti, seuraava tuli tilalle. Kun meidän vuoromme koitti ja astuimme ulos kylmään yöhön, jännitys alkoi tuntua kunnolla.
Ennen varsinaista uintia meidät ohjattiin vielä uimarien odotuskonttiin. Kuulemani mukaan sieltä otettiin neljä uimaria kerrallaan, mutta meidän kohdalla siirtyi kuusi. Kello oli jo yli puolenyön, kun pääsimme vihdoin radalle.
Menimme siskoni kanssa samaan päätyyn. Tunnelma oli intensiivinen ja lämminhenkinen samaan aikaan. Siskoni pääsi matkaan ensin, numerolla 607. Minun vuoroni oli 609. Kun siskoni pääsi liikkeelle, hänelle oli kova kannustus, ja sitten kun pääsin itse uimaan, niin oli mukava uida kohti kannustusta.
Hetki vedessä ja varusteiden todellisuus
Laskeutuminen veteen ja itse uiminen oli koko kokemuksen paras osa. Hetki, jolloin sain vain olla vedessä, tuntui yllättävän rauhalliselta ja jopa luontevalta. Olisin voinut lähteä toisellekin kierrokselle, mutta yksi asia häiritsi. En ole vielä täysin sinut avantouintiin valitsemieni tossujen kanssa. Ne ovat ehkä hieman liian isot, ja ne täyttyivät vedellä niin, että tuntuivat raskailta ja epävarmoilta. Pelkäsin, että ne saattaisivat jopa tipahtaa kesken matkan.
Vedestä nouseminen oli kylmä hetki, ja tossujen sisällä lotiseva vesi teki jaloista kömpelöt. Märät, pitkät neopreenitossut olivat myös hankalat riisua, koska ne olivat tiukat ja täynnä vettä. Se oli pieni mutta konkreettinen muistutus siitä, että varusteilla on väliä ja että minun täytyy vielä löytää itselleni sopivammat vaihtoehdot.
Saunat ja pieni pettymys
Uinnin jälkeen oli tietenkin kylmä ja kiersimme siskon kanssa alueen saunoja. Ensimmäinen oli ahdas ja puut loppuivat kesken. Toinen, telttasauna, oli jo menettänyt löylynsä. Lopulta päätimme, että lämmin suihku ja kotiin lähtö olivat paras ratkaisu.
Mitä jäi käteen?
Siskoni saa talviuinnista jo euforian ja hyvän olon. Minä en vielä. Ehkä se tulee ajan kanssa. Ehkä opin vielä olemaan sinut palelemisen kanssa. Seuraavat MM‑kisat ovat Argentiinassa, mikä tuntuu aika kaukaiselta vaihtoehdolta. Talviavovesuinnit järjestetään kuitenkin Liettuassa ensi vuonna, ja se voisi olla realistinen tavoite. Tavoite auttaa aina treenaamaan.
En olisi koskaan uskonut päätyväni avannolle ilman tätä mahdollisuutta ja pientä ulkopuolista tönäisyä. Ajatus oli muhinut takaraivossa pitkään, mutta tarvitsin sysäyksen. Nyt tuntuu siltä, ettei tämä jää tähän. Seuraava askel on vain päätettävä.
Pieni pohdinta veden monipuolisuudesta
Olen miettinyt, kuinka monipuolinen elementti vesi oikeastaan on. Kun oppii uimaan ja nauttimaan vedessä olemisesta, avautuu kokonainen maailma, joka ei rajoitu kilpauintiin tai aikuisten masters‑uintiin. Veden kautta voi löytää sukelluksen, vesipallon, uppopallon tai taitouinnin. Uinnin voi viedä altaasta avoveteen, matkauintiin, talviuintiin tai laitesukellukseen. Kaikki nämä vaativat kuitenkin yhden perusasian. On pystyttävä olemaan vedessä rauhallisesti ja rennosti. Kun se onnistuu, voi unohtaa veden ja keskittyä siihen, mitä vedessä tekee ja miltä se tuntuu.
Haluatko kuulla lisää tulevista kursseista, liity sähköpostilistallemme
