Kesän aikana sain ohjata monenlaisia aikuisia, joilla oli erilaisia tavoitteita ja taustoja. Joku halusi oppia olemaan vedessä rennommin, toinen päästä eroon epävarmuudesta ja kolmas harjoitteli tulevaa ammattiaan varten. Juuri tämä on yksityisen uimaopetuksen kauneus. Voimme edetä rauhassa, kuunnella kehoa ja rakentaa taitoja lempeästi. Kesän aikana syntyi monia pieniä ja suuria läpimurtoja, ja oli upeaa nähdä, miten rohkeus ja ilo kasvoivat askel askeleelta.
Kesä on pian täällä ja monella mielessä ensimmäiset avovesiuinnit. Vesi tuntuu erilaiselta kuin uimahallissa, ja siksi kesän alku on hyvä hetki herätellä omaa uimataitoa. Tässä kirjoituksessani jaan käytännön vinkkejä avoveteen ja uimahalliin sekä tarinan kevään oppilaasta, joka löysi lyhyessä ajassa varmuutta ja luottamusta veteen.
Alkeiden opettaminen on kulkenut mukanani yli 15 vuotta, ja vaikka olen vetänyt samoja kursseja ilta toisensa jälkeen, en ole vieläkään kyllästynyt. Jokainen ryhmä on erilainen, jokainen tarina ainutlaatuinen, ja juuri se tekee tästä työstä minulle niin merkityksellistä.
Talviuinnin maailmanmestaruusviesti vei minut ja siskoni Oulun Raatin yöhön, kylmään veteen ja kokemukseen, jota en olisi osannut ennakoida. En ollut koskaan aiemmin käynyt avannossa, mutta yksi sysäys riitti viemään minut mukaan lähes maailmanennätyksen rikkoneeseen viestiin. Tämä on kertomus siitä, miltä matka tuntui ja mitä talviuinti on opettanut minulle vedestä ja itsestäni.
Kylmään veteen astuminen on avannut minulle aivan uuden puolen uinnista. Ensimmäisistä varovaisista kastautumisista aina valmistautumiseen Oulun talviuinnin MM‑kisoihin tämä matka on muistuttanut siitä, miltä tuntuu olla taas aloittelija. Kylmä, utelias ja jokaisella hengityksellä jotain uutta oppiva.
Ensimmäinen kertani avannossa yllätti lempeydellään. En ollut koskaan ajatellut olevani talviuimari, mutta nyt huomaan olevani matkalla kohti jotain uutta, ehkä jopa kohti talviuintiviestiä.
Vesi herättää meissä jokaisessa jotakin. Jännitystä, rauhaa, yllätyksiä ja oivalluksia. Tässä kirjoituksessa kerron asiakkaan tarinan kautta, miten uimataito alkaa tunteesta, ei niinkään tekniikasta, ja miten lempeä eteneminen voi muuttaa koko kokemuksen vedestä.
Kun katson taaksepäin, näen miten vesi kulki mukanani kaikissa elämänvaiheissa. Lopulta ymmärsin, ettei se ollut sattumaa. Vesi oli se paikka, johon palasin aina uudelleen – ja siitä syntyi halu rakentaa Vedessä, tila jossa muutkin voivat löytää oman turvansa.
Vesi kulki mukanani myös silloin, kun elämä vei minut kauas siitä. Opiskelin, etsin paikkaani työelämässä ja kannoin surua, mutta opettaminen pysyi taustalla kuin hiljainen lanka, joka ei koskaan katkennut. Aikuisten opettaminen auttoi minua jaksamaan silloinkin, kun muu elämä tuntui raskaalta.
Vesi on kulkenut mukanani koko elämäni — turvasatamana, opettajana ja paikkana, jossa olen saanut olla oma itseni. Tässä blogisarjan ensimmäisessä osassa palaan lapsuuteeni, siihen hetkeen, jolloin ymmärsin, että vesi ei ole minulle vain elementti. Se on koti.