Kesä on pian täällä ja monella mielessä ensimmäiset avovesiuinnit. Vesi tuntuu erilaiselta kuin uimahallissa, ja siksi kesän alku on hyvä hetki herätellä omaa uimataitoa. Tässä kirjoituksessani jaan käytännön vinkkejä avoveteen ja uimahalliin sekä tarinan kevään oppilaasta, joka löysi lyhyessä ajassa varmuutta ja luottamusta veteen.
Alkeiden opettaminen on kulkenut mukanani yli 15 vuotta, ja vaikka olen vetänyt samoja kursseja ilta toisensa jälkeen, en ole vieläkään kyllästynyt. Jokainen ryhmä on erilainen, jokainen tarina ainutlaatuinen, ja juuri se tekee tästä työstä minulle niin merkityksellistä.
Ensimmäinen kertani avannossa yllätti lempeydellään. En ollut koskaan ajatellut olevani talviuimari, mutta nyt huomaan olevani matkalla kohti jotain uutta, ehkä jopa kohti talviuintiviestiä.
Vesi on kulkenut mukanani koko elämäni — turvasatamana, opettajana ja paikkana, jossa olen saanut olla oma itseni. Tässä blogisarjan ensimmäisessä osassa palaan lapsuuteeni, siihen hetkeen, jolloin ymmärsin, että vesi ei ole minulle vain elementti. Se on koti.
Uinti on enemmän kuin kilpauintia. Se voi olla lepoa, läsnäoloa ja luottamusta. Kun puhutaan uinnista, monelle tulee mieleen kilpauimarit, altaan reunalla kellot ja tekniikkatreenit. Mutta todellisuudessa uinti voi olla paljon muutakin. Se voi olla hiljainen hetki itselle. Kellumista, hengittämistä, kehon kuuntelua. Uinti voi olla tapa rentoutua, palautua ja jaksaa arjessa Lue lisää
Moni aikuinen kantaa mukanaan ajatusta, että uinnin olisi pitänyt sujua jo lapsena – ja jos ei sujunut, taito olisi muka jäänyt pysyvästi saavuttamatta. Todellisuudessa aikuisena oppiminen voi olla jopa helpompaa ja palkitsevampaa. Kun motivaatio, rauhallinen ohjaus ja turvallinen ympäristö kohtaavat, vedestä voi tulla paikka, jossa pelko väistyy ja uudenlainen varmuus alkaa kasvaa.