Olen opettanut aikuisia nyt jo yli 15 vuotta Oulun kaupungin liikuntapalveluissa, ja alusta asti aikuisten alkeet ja tekniikka ovat olleet työn ytimessäni. Alkuvuosina kauteen mahtui kuusi tai seitsemän kurssia, yleensä aina kolme tekniikkaa ja loput alkeita. Alkeisiin tuli aina enemmän osallistujia ja taso vaihteli valtavasti. Se teki niistä samaan aikaan haastavia ja omalla tavalla kiehtovia.
Alkeistasot
Huomasin nopeasti, että yhdessä ryhmässä saattoi olla hyvin arkoja, vedessä jännittäviä aikuisia ja toisaalta niitä, jotka liikkuivat jo luontevasti, mutta kaipasivat vahvistusta hengitykseen tai liikkeiden yhdistämiseen. Lopulta päätin jakaa alkeet kahteen omaan tasoonsa: vesi tutuksi ja alkeet. Se tasapainotti ryhmiä ja antoi jokaiselle paremman mahdollisuuden oppia omalla tasollaan. Vesi tutuksi tarjosi pienemmän ryhmäkoon ja enemmän aikaa rentoutumiseen ja tutustumiseen.
Nykyisin alkeisryhmiin tulee myös paljon muuta kuin kantasuomalaisia, ja se tuo ryhmiin aivan oman värinsä. Pidän siitä, että ryhmässä on erilaisia taustoja ja kieliä – se haastaa minua selittämään asioita monella tavalla, usein kaksikielisesti.
Kurssi syntyy ryhmästä
Kun kevät alkaa kaupungin uimakoulujen osalta lähestyä loppuaan, huomaan pohtivani yhtä asiaa, josta keskustelimme myös ryhmän kanssa: vaikka vedän samoja kursseja vuodesta toiseen, yksikään ryhmä ei ole samanlainen.
Ja syy on yksinkertainen: en suunnittele kurssejani etukäteen.
Kurssiin sisältyy aina tietyt asiat tason mukaan, mutta harjoitukset ja eteneminen muotoutuvat aina ensimmäisestä kerrasta lähtien. Ne muokkautuvat sen mukaan, millainen ryhmä minulla on edessäni. Kurssi elää ryhmän mukana. Tuon harjoituksia sitä mukaan, mitä näen heidän tarvitsevan, ja kyselen fiiliksiä ja toiveita, jotta voin muokata sisältöä lennosta.
Alkeissa on aina mukana: hengitys, potkut, kellunnat ja alkeisuintityylit. Tapa, jolla etenemme, on joka kerta erilainen. Vesi tutuksi -ryhmissä keskitymme enemmän rentoutumiseen ja hengitykseen, kun taas tekniikkaryhmissä rakennamme peruspalikoista kohti vapaauintia, rintauintia ja selkäuintia. Kaiken pohjalla on kuitenkin sama ajatus: rentous ensin ja siihen lisätään kerros kerrokselta asioita sen päälle.
Ryhmämuotoisen opetuksen ilo
On aina ilo nähdä tuttuja kasvoja ja kertaajia. Moni palaa, koska haluaa vahvistaa taitojaan ja ryhmämuotoinen opetus toimii siihen mukavasti. Usein kuulen kommentteja siitä, että kurssista sai taas paljon uutta irti, koska pystyi jo tekemään enemmän ja keskittymään eri asioihin kuin aiemmin.
Silti intensiivikurssien haaste on se, että viikko on tiivis ja sitten se loppuu. Yritän saada ihmisiä aina motivoitumaan käymään uimassa myös kurssin jälkeen, etenkin mahdollisimman pian kurssin loppumisen jälkeen, koska siten opitut asiat pysyvät helpommin mukana tulevissa harjoituksissa.
Tuurausta lasten ohjaamisessa
Tällä viikolla kävin tuuraamassa myös lasten iltauimakouluissa. Lapset olivat ihania, ja vaikka en ollut opettanut alle kouluikäisiä yli kymmeneen vuoteen, vanhat opit nousivat pintaan. Leikit, toistot ja riemu tulivat luonnostaan. Pienet intensiiviset iltaryhmät poikkeavat hieman koululaisopetuksesta, mutta ovat lähellä esikoulujen uimakouluja, joita kouluille tarjotaan.
Lapset osoittavat kiitollisuutta eri tavalla kuin aikuiset: aikuiset sanovat kiitos ja kertovat löytäneensä motivaation, kun taas lapset ujostelevat aluksi ja loppuviikosta ovat jo “hei uimaope, kato!” ja takertuvat jalkaan halaukseen. Se on ihanaa – mutta myös äänekästä ja intensiivistä. Kun palasin aikuisten pariin, tunsin rauhan. Oli mukavaa vaihtelua, mutta ei minun pysyvä paikkani. Se vahvisti jälleen sen, minkä jo tiesin: aikuiset ovat se minun juttuni.
Jokainen ryhmä on uusi tarina
Vaikka olen tehnyt näitä aikuisten ryhmiä jo niin pitkään, ne yllättävät aina. Aina uusia kokoonpanoja, uusia taustoja, uusia tapoja oppia. Aina hetkiä, jolloin pitää keksiä juuri se oikea mielikuva, joka saa jonkun oivaltamaan, miten liike toimii.
Tällä viikolla keskityimme toistoihin ja siitä tuli paljon kiitosta. Saimme vahvistettua taitoja niin hyvin, että kaikki uskalsivat syvään altaaseen. Viime viikolla taas ryhmä oli vahvempi ja kaipasi aina uusia haasteita ja siitäkin tuli kiitosta.
Ehkä juuri se on tämän työn ydin: en koskaan tiedä, millainen seuraava ryhmä on. Millaisia tarinoita he tuovat mukanaan? Miten he oppivat? Mitä he tarvitsevat? Se tekee tästä työstä loputtoman kiinnostavaa ja merkityksellistä.
Ajatus omasta pienryhmästä
Kun kaupungin kurssit nyt keväällä päättyvät, olen miettinyt, että olisi mukava jatkaa vielä pienen, oman ryhmän kanssa. Sellaisen 4–5 hengen porukan, jonka kanssa voisi tehdä 3–5 kerran intensiivijakson ja jatkaa sen jälkeen vaikka kerran viikossa tai pari kertaa kuukaudessa. Saisinkohan jopa kahta eri tasoista ryhmää?
Olen saanut tästä kyselyitä jo aiemmin ja tiedän, että osa on odottanut tällaista mahdollisuutta. Ehkä nyt olisi oikea hetki kokeilla. Katsotaan, löytyykö mukaan lähtijöitä. Mielenkiinnolla odotan, millaisen vastaanoton se saisi.
Jos olet kiinnostunut, laita ihmeessä viestiä info[at]vedessa.fi tai ota yhteyttä.
Haluatko kuulla lisää tulevista kursseista, liity sähköpostilistallemme
